Katri Heinänen: Unettoman runoja Galleria Becker 26.1.–13.2.2019
Taiteessa on kautta aikain ilmaistu kukkien avulla inhimillisen elämän eri osa-alueita: arkea ja pyhää, hyvyyttä ja pahuutta. Kukkien lukutaito vain on nykyihmisellä kovin rapistunut. Elämän eri nyanssit eivät enää ole maalauksissa luettavissa samalla tavalla kuin 1600-luvun hollantilaisessa laatukuvamaalauksessa, jonka kukka-asetelmiin piilotettuja symboleja ja viestejä aikalaiset lukivat sujuvasti. Kukat kuuluvat silti nykytaiteilijoiden kuvastoon, mutta henkilökohtaisemmalla tavalla.
Katri Heinäsen Stillkuvia-teossarjan pääosassa ovat kukat: unikot, pionit, ruusut ja niittyjen lukuisat kesäasukit. Ne eivät kuitenkaan ole luettavissa perinteisinä symboleina, vaan ne ovat pikemminkin muotokuvia mielentiloista, olemisen hauraudesta ja kaiken katoavaisuudesta. Teokset on toteutettu vanerille, jonka eloisa kuviointi tuo tärkeän lisän piirrosjäljelle ja läpikuultaville väripinnoille.
Heinäsen teoksille on ominaista niiden välittämä yöllinen tai unenomainen tunnelma. Aivan kuin kukkien eteerinen maailma olisi suljettu katsojan ulottumattomiin kuin uni, joka häivähtää heräävän mielessä aamuyön tunteina. Osa teoksista on kuin häivähdyksiä muistamisen ja unohduksen rajamailta.Kukkaseppeleen kaltainen Jäljet-teos on kuin muistuma menneistä kesäjuhlista, jonka kaukaiset kaiut ovat jääneet väreilemään tummien ja läpikuultavien haamukukkien alta näkyviin kaunislinjaisiin puunsyihin.
Teoksissa on mukana myös katoavaisuuden tematiikkaa. Vaivalla saavutettu voidaan pyyhkäistä pois käden käänteessä. Heinäsen Siistijä-teos on lyijykynäpiirros, jossa säntillisiin riveihin asetellut ja pikkutarkasti piirretyt pioninkukat on tuunattu ja puunattu täydellisyyteen saakka. Täydellisyys on kuitenkin saanut särön, kun osa kukista on pyyhkiytynyt pois.
Unikko ja uni kuuluvat yhteen taiteen ikonografiassa. Jo antiikin Kreikan kuvastossa unen jumala Hypnos kantoi kutreillaan unikkoseppelettä. Roomalaisen Ovidiuksen tarinoissa Hypnoksen poika, yön ja unien jumala Morfeus, keräsi uneliaisuuden ainekset unikkopelloista ja jakoi ne yli pimentyneiden maiden.Myöhemmin unikkoon liitettiin myös synkempi merkitys, ikuisen unen symboli.
Unikko on ainoa kukka, jota Heinänen käyttää perinteisen teeman mukaisesti. Se on mukana pienenä ja sinisenä Unettoman runoja -teoksessa edustamassa haavetta unen mukana tuomasta levosta. Se tuntuu kuitenkin olevan saavuttamattomissa teoksen pirstaloituneessa ja hälyisessä tunnelmassa, jossa unettomuuden tuskainen olotila on selkeästi aistittavissa. Unikko on mukana valtavana punaisena energiakenttänä teoksessa Unihiekkaa, jossa unen kaipuu on maksimissaan. Toive unesta tuntuu kuitenkin katoavan tuhansista metallihohtoisista täplistä koostuvan harson taakse, joka on vaatinut tekijältään lukuisia työtunteja ja aamuyöhön venähtäneitä sessioita.
Heinäsen työmetodi on hyvin aikaa vaativa. Siinä tarvitaan säntillisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta lopputuloskin on palkitseva. Meditatiivisissa prosesseissa syntyy kuvia, joissa kauneus ja sisältö ovat tasapainossa. Teokset luovat merkityksiä, jotka ovat tärkeitä taiteilijalle itselleen, mutta tunkeutuvat myös katsojan alitajuntaan aistimuksina jostain itse koetusta tai havaitusta. Kukat ovat puhuneet.
Katri Heinänen (s. 1969) on Satakunnan Ammattikorkeakoulusta (Kuvataide Kankaanpää) v. 2005 taidegraafikoksi valmistunut kuvataiteilija. Heinänen asuu ja työskentelee Tampereella.
Stillkuvia – Still Pictures
Katri Heinänen: Unettoman runoja
Galleria Becker 26.1.–13.2.2019
Taiteessa on kautta aikain ilmaistu kukkien avulla inhimillisen elämän eri osa-alueita: arkea ja pyhää, hyvyyttä ja pahuutta. Kukkien lukutaito vain on nykyihmisellä kovin rapistunut. Elämän eri nyanssit eivät enää ole maalauksissa luettavissa samalla tavalla kuin 1600-luvun hollantilaisessa laatukuvamaalauksessa, jonka kukka-asetelmiin piilotettuja symboleja ja viestejä aikalaiset lukivat sujuvasti. Kukat kuuluvat silti nykytaiteilijoiden kuvastoon, mutta henkilökohtaisemmalla tavalla.
Katri Heinäsen Stillkuvia-teossarjan pääosassa ovat kukat: unikot, pionit, ruusut ja niittyjen lukuisat kesäasukit. Ne eivät kuitenkaan ole luettavissa perinteisinä symboleina, vaan ne ovat pikemminkin muotokuvia mielentiloista, olemisen hauraudesta ja kaiken katoavaisuudesta. Teokset on toteutettu vanerille, jonka eloisa kuviointi tuo tärkeän lisän piirrosjäljelle ja läpikuultaville väripinnoille.
Heinäsen teoksille on ominaista niiden välittämä yöllinen tai unenomainen tunnelma. Aivan kuin kukkien eteerinen maailma olisi suljettu katsojan ulottumattomiin kuin uni, joka häivähtää heräävän mielessä aamuyön tunteina. Osa teoksista on kuin häivähdyksiä muistamisen ja unohduksen rajamailta. Kukkaseppeleen kaltainen Jäljet-teos on kuin muistuma menneistä kesäjuhlista, jonka kaukaiset kaiut ovat jääneet väreilemään tummien ja läpikuultavien haamukukkien alta näkyviin kaunislinjaisiin puunsyihin.
Teoksissa on mukana myös katoavaisuuden tematiikkaa. Vaivalla saavutettu voidaan pyyhkäistä pois käden käänteessä. Heinäsen Siistijä-teos on lyijykynäpiirros, jossa säntillisiin riveihin asetellut ja pikkutarkasti piirretyt pioninkukat on tuunattu ja puunattu täydellisyyteen saakka. Täydellisyys on kuitenkin saanut särön, kun osa kukista on pyyhkiytynyt pois.
Unikko ja uni kuuluvat yhteen taiteen ikonografiassa. Jo antiikin Kreikan kuvastossa unen jumala Hypnos kantoi kutreillaan unikkoseppelettä. Roomalaisen Ovidiuksen tarinoissa Hypnoksen poika, yön ja unien jumala Morfeus, keräsi uneliaisuuden ainekset unikkopelloista ja jakoi ne yli pimentyneiden maiden. Myöhemmin unikkoon liitettiin myös synkempi merkitys, ikuisen unen symboli.
Unikko on ainoa kukka, jota Heinänen käyttää perinteisen teeman mukaisesti. Se on mukana pienenä ja sinisenä Unettoman runoja -teoksessa edustamassa haavetta unen mukana tuomasta levosta. Se tuntuu kuitenkin olevan saavuttamattomissa teoksen pirstaloituneessa ja hälyisessä tunnelmassa, jossa unettomuuden tuskainen olotila on selkeästi aistittavissa. Unikko on mukana valtavana punaisena energiakenttänä teoksessa Unihiekkaa, jossa unen kaipuu on maksimissaan. Toive unesta tuntuu kuitenkin katoavan tuhansista metallihohtoisista täplistä koostuvan harson taakse, joka on vaatinut tekijältään lukuisia työtunteja ja aamuyöhön venähtäneitä sessioita.
Heinäsen työmetodi on hyvin aikaa vaativa. Siinä tarvitaan säntillisyyttä ja pitkää pinnaa, mutta lopputuloskin on palkitseva. Meditatiivisissa prosesseissa syntyy kuvia, joissa kauneus ja sisältö ovat tasapainossa. Teokset luovat merkityksiä, jotka ovat tärkeitä taiteilijalle itselleen, mutta tunkeutuvat myös katsojan alitajuntaan aistimuksina jostain itse koetusta tai havaitusta. Kukat ovat puhuneet.
Katri Heinänen (s. 1969) on Satakunnan Ammattikorkeakoulusta (Kuvataide Kankaanpää) v. 2005 taidegraafikoksi valmistunut kuvataiteilija. Heinänen asuu ja työskentelee Tampereella.
Teksti: Anne Paldanius